Koskelan murha menee tekona niin rajusti yli käsityskyvyn, että huomaan varjelevani itseäni ja vältteleväni tapaukseen liittyviä uutisia. Joskus karmeuden kohtaaminen kuitenkin tekee hyvää ja on tarpeen. Koskelan murhan uhri, jolla ei toistaiseksi ole vielä julkisuudessa nimeä, on jäänyt vuosien ajan vaille tarvitsemaansa apua. Tekijöiden osoittama raakuus ja empatiakyvyn puute kertovat myös kasvamisesta haavoittavassa, arvoiltaan vinoutuneessa ympäristössä, jossa toisen ihmisen arvoa ei tunnusteta. Myös tekijät olisivat tarvinneet voimakasta väliintuloa jo kauan sitten.
Ammattilaisuus on aina myös välittämistä ja arvoja.
Joskus yksikin välittävä aikuinen voi vaikuttaa ratkaisevasti tapahtumien kulkuun ja nuoren elämään. Sitä, mikä kaikki epäonnistui tässä tapauksessa, selvitetään paraikaa. Tämä on tärkeää, ei syyllisten etsimisen vuoksi, vaan jotta toimintaa korjataan. Ei enempää lapsiuhreja, ei ohikatsomista, ei ajattelua, että tämä ei kuulu minun tontilleni. Ammattilaisuus on aina myös välittämistä ja arvoja. Tässä jokainen meistä voi parantaa omaa toimintaansa, sillä täydellistä suoritusta ei ole. Herää myös kysymys siitä, millaisessa arvoympäristössä nuoret ikäluokat kasvavat. Olisiko tässä meillä jokaisella aikuisella peiliin katsomisen paikka, millaisia arvoja välitämme lapsille?
Jos sinulla on sama juttu, että välttelet Koskelan murhaa koskevaa uutisointia, niin katso kuitenkin tämä Ylen erikoislähetys, jossa aihetta käsitellään vakavasti ja asiapitoisesti, mutta ei kylmäkiskoisesti. Kommentoimassa on myös kollegani Miia Pitkänen Lastensuojelun Keskusliitosta.
Comments are closed.