Valvira raportoi, että vanhusten sosiaalihuollon ympärivuorokautisissa yksiköissätyöskentelevistä peräti 93 %on havainnut vanhusten kaltoinkohtelua. Kysely oli hyvin kattava, sillä siihen vastasi yli 7000 työntekijää. Julkisuudessa esiintuodut tapaukset eivät siis valitettavasti ole yksittäistapauksia. Tätä päätelmää tukee myös se, että aluehallintovirastoihin tehdyistä kanteluista hyvin suuri osa koskee vanhustenhoidon laiminlyöntejä.
Vanhus on ainutlaatuinen ihmisyksilö, jolle kuuluvat täysi ihmisarvo ja ihmis- sekä perusoikeudet. Mikäli nämä arvot edelleen ovat yhteiskuntamme peruspilarit, arvokkaan vanhuuden turvaaminen on päättäjien tärkeimpiä tehtäviä.
Hoitajamäärä koheni viime hallituskaudella hiukan vanhuspalvelulain myötä, mutta myönteinen kehitys on nyt romuttumassa. Hallitus on vähentämässä vanhusten hoitajia alentamalla suositusta nykyisestä 0,5 hoitajasta 0,4 hoitajaan potilasta kohden. Käytännössä tämä tarkoittaa, että esimerkiksi 18 asukkaan yksikössä on aamuvuorossa kaksi hoitajaa, ilta- ja yövuorossa molemmissa yksi hoitaja kolmen hoitajan ollessa viikkovapaalla. Pääsääntöisesti siis yhden hoitajan on vastattava 18 hoidettavasta. Jokainen voi miettiä, riittääkö aika ruokailuihin, vessakäynteihin, hoidollisiin toimenpiteisiin ja kommunikointiin omaisten kanssa – puhumattakaan ulkoiluista. Ei ole mitenkään hyväksyttävää, mutta ei myöskään yllätys, että vanhusten ylilääkintää ja muuta kaltoinkohtelua ilmenee näissä olosuhteissa.
Hoitajien suhteellista määrää laitoksissa ei voida vähentää. Tarve on päinvastainen. Mitoituksessa on otettava huomioon, että laitoksissa asuvat nykyään vain he, joiden toimintakyky on merkittävästi alentunut ja hoidontarve on suuri. Tämä siksi, että vanhusten laitoshoitoa samanaikaisesti aktiivisesti vähennetään ja kotihoitoa lisätään. Kevyesti hoidettavia ei laitoksissa juurikaan enää ole hoitajamitoitusta tasaamassa, sillä he asuvat tuettuina omissa kodeissaan. Laitosten hoitajamitoitusta pitäisi siis nämä tosiasiat huomioiden pikemminkin kasvattaa.
Vanhustenhoidon huono tilanne heikentää myös hoitotyön houkuttelevuutta. Moni hoitotyötä tekevä kertoo jatkuvasta riittämättömyyden tunteesta. Mikäli hoitavia käsiä on liian vähän, hoitajat turhautuvat ja väsyvät, sillä työn karu arki on ilmeisessä ristiriidassa oman kutsumuksen kanssa. Hoitajille on annettava mahdollisuus tehdä työnsä hyvin pitämällä työtaakka kohtuullisena.
Lisäksi tarvitsemme panostusta ikääntyneiden hyvinvointia, terveyttä ja toimintakykyä edistäviin palveluihin. Myös laitoshoidon vaihtoehtoja: omaishoitoa ja perhehoitoa on edelleen kehitettävä ja tuettava. Näihin sijoitetut eurot tulevat säästöinä korkojen kera takaisin.
Comments are closed.